"Kun viettää lapsuutensa boheemissa taiteilijaperheessä värien ja maalintuoksun keskellä, on kai
melko luontevaa päätyä itsekin taiteilijaksi murrosiän kapinoinnista huolimatta. Tosin maalintuoksu on
vaihtunut kangaspölyksi, mutta värit ovat edelleen elämässäni voimakkaasti mukana."
"Omaan elämääni on siis aina jossain määrin kuulunut kirjoittaminen ja piirtäminen, nuorempana suunnittelin
ja valmistin paljon uniikkineuleita, jotka olivat täysin improvisoituja."
"Olen valokuvannut Helsinkiä jo reilun vuoden verran ja jo kuvausvaiheessa pyrin rajaamaan aiheen, josta
löytyvät kiinnostavat rakenteet ja sopiva valon ja varjon vastakkaisuus. Työhuoneessa piirrän valokuvasta
tulevan applikaation kokoisen luonnoksen, josta teen kaavat seinätekstiiliin. Kuvan muokkaaminen ja
pelkistäminen tapahtuu osittain tässä vaiheessa. Sen jälkeen alkaa mielenkiintoisimmat työvaiheet eli
kankaiden värjääminen, värien ja pintojen yhteensovittelu. Näissä kaupunkiaiheisissa applikaatioissa olen
löytänyt aivan uuden ulottuvuuden työskentelylleni."
"Minulta on usein kysytty, miksi en piirrä tai maalaa, tai miksi en kehystä töitäni, jotta niistä tulisi "oikeita"
tauluja. Syy, miksi teen kuvia juuri applikoimalla lienee siinä, että haluan käyttää tekniikkaa mikä
on suhteellisen vähän käytetty. Haluan tuoda tekstiilitöissäni esiin nimenomaan kankaan elävyyden ja antaa sen riippua
ripustustangossa oman tahtonsa mukaisesti. Pakko on kyllä myöntää, että välillä tuntee nimenomaan arvostuksen
suhteen taistelevansa tuulimyllyjä vastaan. Mutta tärkeintä on olla uskollinen itselleen ja
noudattaa työskentelyssään omaa intuitiotaan."






