Kuvataidenäyttelyni – Metulla
Pitkän pohdintani jälkeen taidenäyttelyni sai nimekseen Me-tulla. Nimi on tavallaan sanaleikki. Minulle se merkitsee lap-suuden aikaisen lempinimeni Metun, adessiivimuotoa Metul-laa. Kun taas latinan kielen sana medúlla tarkoittaa sisintä, ydintä, niin vastaavasti kuvataidenäyttelyssäni tutkin ihmi-syyden sisintä, medúllaa. Se voi olla menneisyys, äitiys, lapset, kohtaaminen, ystävyys tai vaikkapa hetki, joka tuntuu sisältävän koko elämän. Haluan kuvata medúllaa herkkänä tiedostamisena tässä ja nyt tai kaukana menneisyydessä. Toivon myös, että maalauksistani ei koskaan katoaisi hellyys, sillä se on todellista vahvuutta ja voimavara, mikä tekee elämiseni mahdolliseksi tässä maailmassa.
Luotan intuitioon ja värin voimaan
Kun ryhdyn maalaamaan, en halua sitoutua luonnoksiin, vaan hylkään tarkat suunnitelmat. Luotan intuitiooni, jolloin väri saa alkuvoimansa. Lisäksi kuuntelemalla musiikkia pystyn par-haiten irtautumaan järkiperäisestä ajattelustani. Asetan maa-lauspohjani vaakatasoon pöydälle ja sivelen siihen reippaasti eri värejä. Jatkan teokseni työstämistä mistä osasta kuvapintaa tahansa, ja se saattaa edetä moneen suuntaan yhtä aikaa. Sen jälkeen nostan maalaukseni pystyasentoon. Odottelen ja tarkastelen pohjaa ja siihen alkaa hahmottua jokin hetki tai tapahtuma. Tehtävänäni on hyväksyä tai hylätä se. Lähestyn yksikertaisuutta ja monitasoista kuvaa.
