Hylkäys
Ailahteleva suhtautumisesi
on tehnyt minusta kuin
kuolleen kalan.
Johon ei edes lokki koske.
Näyttelyni tuo esille miten koemme hylkäystä, niin kansana kuin yksilönä. On sitten kyse euroviisuista, rakkaudesta tai EU-jäsenyyden hakemisesta. Teoksissa on havaittavissa myös naiseuden tutkimista. Lähinnä naisen kunnian ja sen menettämisen pohtimista. Pääpaino itselleni hylkäystä käsitellessä, on rakkaus. Teokset kertovat suhteesta, jossa toinen osapuoli uhraa toisen mielihyvän alttarilla. Taide on minulle yritys kullata rakkauden muistot.
Olen muokannut hylätyt pitsiliinat näyttämään vieläkin hylätymmiltä - ne ovat menettäneet niille kuuluvan tunnearvon. Pitsiliinat olen "patinoinut" kahvilla, teellä, punaviinillä, suklaakastikkeella, sekä mustikka- ja mansikkakeitolla. Aineiden oraalisuus on tärkeää taiteessani. Oman osansa taiteelleni antaa toimeni sairaalan pesulassa, jossa tehtäväni oli lajitella virtsaisia, ulosteisia, oksennuksen ja veren peittämiä tekstiilejä.
Pitsiliinojen kovakourainen käsittely johtuu viha-rakkaus suhteestani tekstiiliin. Koen alistavana naiselta odotettavan käsityötaitojen hallitsemisen. Pitsiliinat ovat jotenkin tämän asian huipputuote. Niiden tekeminen kun on hiljaista, hidasta, rauhallista ja sääntöjen noudattamista. Aivan mitä naisenkin odotetaan olevan. Onnekseni käsityötaitojen vaaliminen on hiipunut sukupolvelta toiselle. Olen nainen. Mutta tarvittaessa lyhennän housut vaikka nitojalla.
Ikkunassa rasvainen jälki
kertoo vierailusta salaisesta.
Samoin varkain käyt minussa.
