Ritva Larsson

Tämä näyttely koostuu maalauksista, joilla on kaikilla on jokin sidos taidehistoriaan. Osalla teoksista tämä sidos on vain viitteellinen ja osalla taas näkyvä ja vahva. Omia maalauksiani innoittamassa on ollut niin kotimaisia kuin ulkomaisia taidehistorian klassikoita. Kiitos Ateneumin kokoelmien painopiste on selkeästi kotimaisessa kultakauden taiteessa.

Olen tuonut maalaukset nykyaikaan, arkeen ja muokannut uudelleen myös niiden ideologista sisältöä. Korttia pelaavatkin naiset “ei missään”, abstraktissa tilassa; toipilas on ikääntynyt, Virginie on leikkauttanut hiuksensa ja naiset ovat saaneet pitää vaatteet päällään aamiasella ruohikolla. Olen tässä yhteydessä halunnut ottaa kantaa siihen kuinka ja keitä kuvissa esitetään. Kuvat kuvaavat myös omaa todellisuuttani, keski-ikäisen Kalliolaisen naisen alakulttuurista maailmaa.

Tietenkin taidehistorian teosten uudelleentyöstäminen on myös kunnianosoitus alkuperäisteoksille, vaikkakin suhtautumiseni joihinkin on ollut hieman ambivalenttia. Aamiainen ruohikolla on oudosta naiskuvastaan huolimatta nerokas maalaus ja Edelfeltin omakuva on paitsi huvittanut myös puhuttanut itseäni. Poika ja varis kuvaa köyhää, resuisiin vaatteisiin pukeutunutta lasta, maalaus joka on varmasti palvellut ajan kansallisuusaatteen muotoumista: omassani alipalkatulla akateemisella alalla työskentelevä nainen kummastelee varista. Selloa soittavan tytön idean sain Ateneumin musiikki ja hiljaisuus-näyttelystä. Useampi suomalainen kultakauden taiteilja on kuvannut soittamisen keskittynyttä ja harrasta tunnelmaa.

Taiteilijatapaaminen Ritva Larssonin kanssa 6.6.2009 klo 14-16