Liisa Pankola - Unen omaisemat

Unen ja valveen rajalla päivystää tarkka tullimies. 

Uneen matkustajalta se riisuu armotta hallinnan ja säädyllisyyden, silitetyt ilmeet ja sommitellut hymyt,
nukkuvaa katsoessani tunnen tirkistelyn viillon hämmennystä,
arkuutta,
kun otan kuvan
otan jotain joka ei minulle kuulu, ja sitten maalatessani otan osani otan omani omaisen sen

Unesta palaavilta jää tulliin tähtisafiirit ja kultaiset rannerenkaat, ukkonen, oivallukset, kuolleista palanneet ja rakkaus joka ei ole heille tarkoitettu. 

Tullimies on armoton, lahjomaton moukka,
mutta kuvan kieltä se ei ymmärrä

kun kulutan härän karvoja ja pellavaöljyä, kun yskin liuttimien höyryjä ja luomet turpoavat
tiedän:
Mitä taitavammin kuvani teen
sitä ovelampi salakuljettaja olen

”Unen omaisemat” on Liisa Pankolan (-57) ensimmäinen yksilönäyttely.