Virpi & Hilkka Luosto

Hilkka Luosto

Tyttölyseon lopetettuani sain yhdeksän vuotta ”pakollista” kuvaamataitoa opettaneelta taiteilija-opettajaltani lahjaksi komean vesiväripensselin, joka on seurannut minua tähän päivään saakka.

Perheeni muutettua Helsinkiin jätin leipätyöni ja ryhdyin toteuttamaan unelmaani! Ensin piirsin usean vuoden ajan Taidehallissa alastonmallia, jonka rinnalle tuli myös öljyvärimaalaus, pian ammattilaisten ohjauksessa.

Vapaassa Taidekoulussa sain nauttia sellaisten taiteilijoiden kuin Tor Arnen ja Carolus Enckellin opetusta. Koulussa perehdytettiin erikoisesti Josef Albersin väriteorioihin, värien vuorovaikutukseen. Saamani opetuksen mukaisesti työskentelen aina päivävalossa.

Maalausteni muotoratkaisut ovat yksinkertaisia ja niiden aiheet pulpahtavat usein kirjallisista teksteistä, kuten runoista tai aforismeista, mutta myös henkilökohtaisista elämyksistä. Niinpä Eino Leino – kuinkas muuten! – on usein ollut työskentelyni alkuinnoittaja. Muina mielirunoilijoina voisi mainita mm. Bo Carpelanin ja  Pablo Nerudan. Ja onhan maailma aiheita täynnä.

Koulutus

• filosofian maisteri, toiminut äidinkielen ja latinan lehtorina
• Vapaa Taidekoulu 1978-79 avoin taso ja 1979-81 ammatillinen taso
• Helsingin seurakuntayhtymän kuvataidetoimikunnan jäsen 1990-1993 

Näyttelyt

• Galleria Figo, Joensuu 1992
• Galleria Marina, Helsinki 1994, yhteisnäyttely
• Galleria Nunes, Helsinki 2009, yhteisnäyttely
  

Virpi Luosto

Kotona tuoksui öljyväreiltä. Ei ihme, että jaan edelleen työhuoneen äitini kanssa. Huone ei ole suuri, ja osumme sinne harvoin yhtä aikaa, mutta tuoksu on edelleen yhtä inspiroiva kuin joskus lapsuudessani.

Piirtäminen on aina ollut minulle tapa katsella maailmaa, mutta tutustuttuani metalligrafiikan tekemiseen löysin mustavalkoisuuden sijaan värit. Kolmen värilaatan ei aina niin edeltä arvattavat  kombinaatiot kiehtovat jatkuvasti, ja koko tekemisen hidas prosessi laatan pohjustuksineen, piirtämisineen, syövyttämisineen, akvatintan tekemisineen, koevedoksineen sopii introvertille luonteelleni mainiosti.

Olen aina pitänyt sanaa ja kuvaa yhtä lailla kiehtovina ja toisiaan ruokkivina. Parhaat tekstit muuttuvat lukiessa kuviksi, sanojen kauneus tai rumuus sinänsä voi saada visuaalisen mielikuvan heräämään. Tekstien lisäksi toinen tärkeä lähtökohta töilleni ovat maisemat, myös sisäiset. Erämaat, rakkakentät, viidakot, vuoret, suuret joet ja pienet purot, pilvet taivaalla kätkevät sisäänsä arvoituksen, joka täytyy kaivertaa laattaan muidenkin ratkaistavaksi.

Koulutus

• Arkkitehti, Teknillinen korkeakoulu 1991

Näyttelyt

• Rikhardinkadun kirjasto, Helsinki 1995, yhteisnäyttely
• Galleria Nunes, Helsinki 2009, yhteisnäyttely